◂ MK

Uskonto juontaa filosofian sekasotkusta

Olen alkanut kirjoittaa artikkelisarjaa marxilaisen ateismin aatteista ja filosofisista perusteista. Opiskelutöissäni törmäsin Annikka Mutasen Tiede-lehdessä (2/2007) julkaistuun kirjoitukseen Taikausko juontaa ydintiedon sekasotkusta, joka kertoi mielestäni hyvin taikauskosta sekä taikauskon ja uskonnon välisestä yhteydestä. Hänen tekstinsä pohjautuu psykologi Marjaana Lindemanin tutkimukseen. Ajattelin, että työni pohjalle voisin puhua yleisesti taikauskosta ja muusta uskonnon kaltaisesta ajattelusta psykologisesta näkökulmasta yleisfilosofisen näkökulman sijaan.

Ensimmäinen olennainen asia tämän aiheen käsittelemiseksi on tietysti se, miten määrittelemme taikauskon. Kaikkia vääriä käsityksiä ei kuitenkaan voi kutsua taikauskoksi. Tämän ongelman Mutanen ilmaisee: ”Moni luulee, että valaat ovat kaloja. Väärin luultu, mutta taikauskoksi sitä tuskin voi sanoa.” Ratkaisuksi tähän ongelmaan Mutanen tuo mallin, jolla taikauskoiset uskomukset syntyvät. Hänen mukaansa taikauskoiset uskomukset syntyvät ydintiedonsotkeutumisesta.

Mutasen teorian mukaan pohja taikauskon kehityksestä juontaa lapsuudesta saakka. Ihmislapsi omaksuu paljon tietoa ja maailman toimintamalleja ilman kenenkään apua. Lapsi ymmärtää, että päästäessään irti esineestä se putoaa ja että vaikka hän ei näe toista, toinen voi nähdä hänet. Artikkelissa näitä käsityksiä kutsutaan ihmisen ydintiedoksi. Tärkein käsitys on elottoman ja elollisen sekä fysikaalisen ja psyykkisen ero. Tieto siitä, onko kivellä ajatukset tai mitä eroa on mielikuvituksella ja todellisuudella?

Taikausko siis syntyy näiden ydintietojen sotkeutumisesta. Elottomat asiat kuvitellaan elollisiksi, ja kuvitellaan, että ajatuksilla pystyy vaikuttamaan fysiikan lakeihin. Taikauskossa ihminen sekoittaa nämä ydintiedot eli todellisuuden pohjimmaiset toimintamallit. Tästä pääsemme taikauskon ja uskonnon välisiin eroihin ja yhteyksiin. Uskonnon opit ja tarinat sisältävät monia taikauskoisia ajatuksia. Kertomusten mukaan Mooses uskollaan teki väylän Punaiseenmereen, vaikka tiedämme ettei psyykkinen toiminto voi vaikuttaa fyysiseen mereen.

Uskonnon erottaa taikauskosta kuitenkin moni asia. Merkittävin näistä on näiden uskomusten lähde, josta marxilainen filosofia keskustelee. Siinä missä taikauskoinen ihminen sekoittaa intuitionsa mukaan todellisuuden säännöt, uskonnollinen ihminen marxilaisen filosofian mukaan vieraannuttaa oman persoonansa ja vastuunsa ulkoiseen jumalhenkilöön. Vieraannuttamisen käsite on monimutkainen, mutta olennaista on se, että ihminen siirtää vastuun elämästään ja onnestaan jollekin kuvitteelliselle, mikä kääntyy ihmisen omaa tarkoitusta vastaan.

Ihminen säilyttää vallan itsestään taikauskonsa rinnalla sen sijaan, että antaisi vastuun itsestään jollekin toiselle oliolle. Taikausko on siinä viattomampi kuin uskonto. Taikausko on yksinkertaisesti ihmisen aivojen sekoittamia asioita, mutta se toimii aina ihmisen kanssa. Ihminen ottaa silti hallinnan omasta elämästään. Uskonnossakin yleisesti sekoittuvat tietomme maailmasta, mutta uskonnon erottaa se, että siinä ihminen antautuu uskomuksensa armoille. Tästä kaikesta voimme todeta, että uskonto on taikauskoa, mutta kaikki taikausko ei ole uskontoa.

Tämä ilmenee myös ihmisten taipumuksista, joita Lindemanin ryhmä tutki tutkimuksessaan. He tutkivat yli 3 000 eri koulutusalojen ja -asteiden opiskelijaa ympäri Suomea. Tutkimuksesta selvisi, että ihmiset, jotka uskovat yhteen taikauskoiseen ilmiöön, ovat taipuvaisia uskomaan muihinkin. Vielä tarkempana ja olennaisempana aiheeseeni he tutkivat myös yhteyttä uskonnollisuuden ja taikauskon välillä. Mutanen ilmaisee asian niin, että yliluonnollisiin asioihin uskovat ihmiset olivat myös uskonnollisia, mutta itse ajattelen tapauksen päinvastoin. Mielestäni uskonnolliset ihmiset ovat uskontonsa kautta myös monella muulla tavalla taikauskoisia. Taikausko on uskonnon jälkituotos, kun taas uskonnon synnylle on yleisesti oma perustansa. Mutanen sanoo artikkelissaan: ”Toisaalta tutkimuksessa erottui pieni uskonnollisten ryhmä, joka ei muuten uskonut yliluonnolliseen. Aiempien tutkimusten perusteella tällaiset ihmiset ovat yleensä tiukasti sitoutuneita kirkon oppeihin”, mikä myös tukee ajatustani taikauskon ja uskonnon suhteesta. En tietenkään kiellä, että olisi taikauskoisia ihmisiä, jotka eivät ole uskonnollisia, koska taikauskon syntyperä ei ole millään tavalla uskonnosta riippuvainen.

Artikkelin lopussa Mutanen tuo esille ihmisen kaksi eri tapaa käsitellä tietoa. Toinen näistä on intuitiivinen, joka sisältää lapsuudessa syntyneen ydintiedon ja uskonnon ja joka on usein lähes tiedostamaton. Toinen on analyyttinen, joka perustuu toisilta saatuun todistettavaan tietoon sekä järkeen. Mielestäni kaikkein tärkeintä olisi, että ihmiset osaisivat eritellä analyyttisen ja intuitiivisen tiedon. Riippumatta siitä mihin uskoo, ihmisen pitäisi osata pitää erillään näiden tietojen luonne.

www.000webhost.com