◂ MK

Taikausko, uskonto ja intuitio

Opiskelutöissäni törmäsin Annikka Mutasen Tiede-lehdessä (2/2007) julkaistuun kirjoitukseen Taikausko juontaa ydintiedon sekasotkusta, joka kertoi mielestäni hyvin taikauskosta sekä taikauskon ja uskonnon välisestä yhteydestä. Hänen tekstinsä pohjautuu psykologi Marjaana Lindemanin tutkimukseen. Ajattelin, että marxilaisen ateismin tutkimukseni pohjalle puhuisin yleisesti taikauskosta ja muusta uskonnon kaltaisesta ajattelusta psykologisesta näkökulmasta sekä myös intuitiivisen ajattelun paikasta nykymaailmassa.

Ensimmäinen olennainen asia tämän aiheen käsittelemiseksi on tietysti se, miten määrittelemme taikauskon. Kaikkia vääriä käsityksiä ei voi kuitenkaan kutsua taikauskoksi. Tämän ongelman Mutanen ilmaisee: ”Moni luulee, että valaat ovat kaloja. Väärin luultu, mutta taikauskoksi sitä tuskin voi sanoa.” Ratkaisuksi tähän ongelmaan Mutanen tuo mallin, jolla taikauskoiset uskomukset syntyvät. Hänen mukaansa taikauskoiset uskomukset syntyvät ydintiedon sotkeutumisesta.

Mutasen teorian mukainen pohja taikauskon kehityksestä juontaa lapsuudesta saakka. Ihmislapsi omaksuu paljon tietoa ja maailman toimintamalleja ilman kenenkään apua. Lapsi ymmärtää, että päästäessään irti esineestä se putoaa ja että vaikka hän ei näe toista, toinen voi nähdä hänet. Artikkelissa näitä käsityksiä kutsutaan ihmisen ydintiedoksi. Tärkein käsitys on elottoman ja elollisen sekä fysikaalisen ja psyykkisen ero. Tieto siitä, onko kivellä ajatukset tai mitä eroa on mielikuvituksella ja todellisuudella?

Taikausko siis syntyy näiden ydintietojen sotkeutumisesta. Elottomat asiat kuvitellaan elollisiksi, ja kuvitellaan, että ajatuksilla pystyy vaikuttamaan fysiikan lakeihin. Taikauskossa ihminen sekoittaa nämä ydintiedot eli todellisuuden pohjimmaiset toimintamallit. Tästä pääsemme taikauskon ja uskonnon välisiin eroihin ja yhteyksiin. Uskonnon opit ja tarinat sisältävät monia taikauskoisia ajatuksia. Kertomusten mukaan Mooses uskollaan teki väylän Punaiseenmereen, vaikka tiedämme, ettei psyykkinen toiminto voi vaikuttaa fyysiseen mereen.

Uskonnon erottaa taikauskosta kuitenkin moni asia. Merkittävin näistä on näiden uskomusten lähde, josta marxilainen filosofia keskustelee. Marxilaisen filosofian mukaan ihminen vieraannuttaa oman persoonansa jumalan muotoon ja sen jälkeen nojautuu uskoonsa. Uskonto on siis eräänlainen vääristynyt ihmisen oman persoonan muoto. Taikausko on sen sijaan vääristynyt maailmankäsityksen muoto.

Artikkelin lopussa Mutanen tuo esille kaksi eri tapaa käsitellä tietoa: analyyttinen ja intuitiivinen. Siinä missä taikauskoinen ihminen intuitionsa mukaan sekoittaa todellisuuden säännöt, uskonnollinen ihminen sekoittaa myös oman persoonansa luonteen ja niin myös vieraannuttaa oman persoonansa ja vastuunsa ulkoiseen jumalhenkilöön. Analyyttinen ihminen puolestaan harkitsee ajatuksen todellisuusperää. Mielestäni intuitiivisen ja analyyttisen ajattelun ero on kuitenkin eri kuin uskonnollisen tai taikauskoisen ja tieteellisen ajattelun ero. Intuitio on ihmisen vaisto. Intuitio tekee ihmisistä ihmisiä ja on tärkeänä osana työntämässä ihmiskunnan kilpailua ja kehitystä.

Intuitiolle on ehdottomasti paikkansa vielä nykymaailmassa ja aina tulevaisuudessakin, vaikka ihmisten analyyttisen tiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Taikausko ja uskonto ovat sen sijaan eri asia. Niiden tarpeellisuus voidaan kiistää. Minun mielestäni uskonto haittaa ihmistä, mutta taikauskosta jätän neutraalin mielipiteen, vaikka se tarkoittaakin maailmankäsityksen sekaannusta. Tähän perusteena on se, että taikauskossa ihminen jättää silti vallan ja vastuun itselleen sen sijaan, että antaisi vastuun itsestään jollekin toiselle oliolle. Taikausko on siinä viattomampi kuin uskonto. Taikausko on yksinkertaisesti ihmisen aivojen sekoittamia asioita ulkoisesta maailmasta, mutta siinä säilyy ihmisen asema suhteessa itseensä. Uskonnossakin yleisesti sekoittuvat tietomme maailmasta, mutta uskonnon olennaisesti erottaa se, että siinä ihminen muuttaa suhtautumisen itseensä. Tästä kaikesta voimme todeta, että uskonto on taikauskoa, mutta kaikki taikausko ei ole uskontoa.

Tämä ilmenee myös ihmisten taipumuksista, joita Lindemanin ryhmä tutki tutkimuksessaan. He tutkivat yli 3 000 eri koulutusalojen ja -asteiden opiskelijaa ympäri Suomea. Tutkimuksesta selvisi, että ihmiset, jotka uskovat yhteen taikauskoiseen ilmiöön, ovat taipuvaisia uskomaan muihinkin. Vielä tarkempana ja olennaisempana aiheeseeni he tutkivat myös yhteyttä uskonnollisuuden ja taikauskon välillä. Mutanen ilmaisee asian niin, että yliluonnollisiin asioihin uskovat ihmiset olivat usein myös uskonnollisia, mutta itse ajattelen tapauksen toisin päin. Mielestäni uskonnolliset ihmiset ovat uskontonsa kautta myös monella muulla tavalla taikauskoisia. Ajattelen, että taikausko on uskonnon jälkituotos, kun taas uskonnon synnylle on marxilaisen näkemyksen mukaan oma perustansa.

Itse koen intuition ihmisyyden ja inhimillisyyden perustana, ja kaiken tämän kehityksen ja tiedon keskellä haluan ihmisyyden säilyvän, mutta mielestäni uskonto ei kuulu osaksi tätä tarpeellista intuitiota. Meidän on muistettava pysyä ihmisinä ja säilyttää intuitiomme, vaikka sen sivutuotteena syntyisikin taikauskoa ja hämmennystä.

www.000webhost.com