Sami Etelälahti, Kiipeilijä

Kirjallisuusanalyysi

Vuorikiipeilijä Vivica Halme yrittää ylös Baruntsen eteläseinämää Himalajan vuoristossa. Olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, mutta Vivi ei suostu kääntymään takaisin. Tälle reitille katosi kolme vuotta sitten hänen veljensä Harry — sooloilija, jolle elinehto oli pysyä high.

Vivin rinnalla kiipeää Timo, Vivin entinen poikaystävä. Hän on lähtenyt mukaan velvollisuudentunnosta — ja kai myös selvittämään itselleen jotakin.

Takakansi, Kiipeilijä

Photo from lastukirjastot.fi, copyright belongs to publisher, used in a review Tekijänoikeuslaki 25 §

Photo by Unsplash

K

oen kiipeilyn itselleni tärkeänä harrastuksena sekä tapana vapauttaa mieleni arjen ja elämäni huolista, joten koin, että kiipeily olisi hyvä aihe päättötyöhöni. Kiipeily tuo monelle mieleen vain harrastuksen, mutta se on paljon enemmän. Sen haluan tuoda esiin päättötyössäni. Kiipeilystä oli hankala löytää suomalaista kirjallisuutta. Löysin kuitenkin suhteellisen pian Sami Etelälahden Kiipeilijän (2002, Otava). Kirja vaikutti heti kiinnostavalta. Aluksi olin kuitenkin hieman skeptinen kirjasta. Kirja osoittautui olevan kuitenkin täydellinen kuvaamaan päättötyöni väitettä siitä, että kiipeily on enemmän kuin pelkkä harrastus, sillä se kuvaa loistavasti kiipeilyn vapauttavaa luonnetta.

Kirja kertoo Vivicasta, joka lähtee kiipeämään haastavaa vuorenrinnettä entisen poikaystävänsä Timon kanssa. Vivican isoveli Harry katosi kyseistä rinnettä kiivetessä. Vivica, Harry ja Timo olivat olleet tiivis kolmikko nuoruudessaan. Matka on vaarallinen, eikä Timo olisi halunnut matkalle ensinnäkään, mutta koki sen velvollisuutenaan. Matkalla tulee monia vastoinkäymisiä, mutta he jatkavat niistä huolimatta. Heidän henkensä on uhattuna, sekä Vivican poikaystävä on kateissa. Kaikki kuitenkin selviävät ja oppivat uutta itsestään.

Samaan aikaa tarinan mukana aivan yhtä tärkeänä, ellei tärkeämpänä osana on Harryn päiväkirjasta otetut leikkeet. Leikkeet kertovat Harryn ja Vivican lapsuudesta, nuoruudesta sekä ajasta ennen Harryn katoamista Harryn näkökulmasta. Tätä kautta paljastuu historiaa heidän perhesuhteista sekä heidän ja Timon tapaamisesta. Kirja kertoo kaikkiaan hyvin kuvailevasti kiipeilyn tunnelmasta, mutta Harryn päiväkirjakertomissa tutkitaan myös paljon henkilökohtaista identiteettiä ja merkitystä, sekä kiipeilijän ja ambient-ihmisen arkista elämäntapaa.

Vivica ja Harry Niemi ovat hyvin uhkarohkeita ja seikkailunhaluisia, mistä Timo heitä monesti pilkkaakin. Vivica on kiipeilijänä enemmän saavuttaja, kun Harry on suuruudenhullumpi mutta hetkestä nauttiva. Vivica nauttii rauhallisesta ambient-elämästä. Ambient-ihmisten elämä onkin kirjan olennainen osa. He nauttivat hetkestä, ja tunnelmalliset hetket ovat ainoat hetket joilla on merkitystä elämässä. Harry elää pitkälti samaa elämää, mutta hän on paljon riehakkaampi. Hänen on jatkuva oltava huumassa, oli se sitten henkensä vaarantamista kiivetessä tai huumeiden käyttämistä alhaalla ollessaan. Timo puolestaan on hieman vähemmän hurjapäinen ja kokee välillä kuuluvansa tavallisen kotielämän keskelle.

Kirjan sivuhenkilöihin kuuluu Vivin nykyinen mies Alex, Timon vaimo Marika, vuoren huipulla odottava paikallinen Nima, Harrylle läheinen Maria sekä Vivin ja Harryn vanhemmat. Alexista eikä Marikasta kuulla paljoa tarinan aikana. Nima toimii tähystäjänä ja radiotukena Vivin ja Timon matkan ajan. Marian Harry tapaa Suomessa naapurissaan. Maria kehottaa Harrya kirjoittamaan kirjan henkilökohtaisista muistoistaan, joka on merkittävä osa tätä tarinaa. Maria ja Harryn äiti tuntevat toisensa, sillä äiti on vahtinut Marian lasta. Äiti ei ole ollut tekemisissä Harryn tai Vivin kanssa pitkiin aikoihin sen jälkeen, kun hän erosi Harryn ja Vivin isästä. Isänkin suhde Harryyn on hyvin huono.

Tapahtumat sijoittuvat vuorotellen heidän kiipeämälleen vuorelle nykyhetkessä ja menneisyyteen kotialueillaan Helsingissä. Etelälahti kirjoittaa hyvin tunnelmallisesti ja kuvailevasti kirjan eri tilanteilta, ja pystyin kuvittelemaan tilanteet mielessäsi täysin. Kirjan nykyhetkessä Vivi ja Timo ovat kiipeämässä vuorelle Himalajalla. He yrittävät päästä reitin, jota kulkiessaan Harry katosi. Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen osan loppuun mennessä selviää tapahtumat, jotka johtivat siihen, että Vivi ja Timo lähtevät matkalleen. Vuorella Timo ei vaikuta kovin halukkaalta kiipeämään, ehkä jopa pelokkaalta, koska on elänyt viimeiset vuodet tavallista kotielämää ja kokee kiipeilijän elämänsä jääneen taakse nuoruuteen. Vivi kuitenkin tsemppaa Timoa, ja he pääsevät jatkamaan matkaansa kerta toisensa jälkeen. Mielestäni tuntuu kuitenkin, ettei Vivikään saanut vuoren kiipeämisestä samanlaista kokemusta kuin ennen, mutta hän kuitenkin yritti pitää asenteensa. Ensimmäisessä osassa tarinan nykyhetki ei sisällä merkittäviä juonenkäänteitä.

Toinen osa tuntuu lukiessa paljon syventyneemmältä ja kiinnostavammalta. Toisessa osassa heille alkaa tulla ongelmia vuorella. He eivät pääse vuoren huipulle, ja lopulta he eivät ole edes varmoja selviävätkö hengissä alas. Vivin poikaystävä Alex katoaa Alpeilla, mikä tuo Viville vain lisää huolia. Vivi hävittää aurinkolasinsa, ja alkaa kärsiä lumisokeudesta. Pian hän on melkein täysin näkökyvytön, ja Harry joutuu alkamaan johtajaksi. Harry saattaa heidät päättäväisesti ja turvallisesti vuorelta alas.

Kirjassa tärkeämpi osa on kuitenkin muistot niin Viviltä kuin Harrylta. Vivin muistot liittyvät pitkälti Harryyn. Harryn teksteissä muistellaan kaikkea lapsuuden ensimmäisistä yhdessä kiivetyistä kivistä aikoihin vain hieman ennen hänen katoamistaan. Harry on minulle helpoin henkilö samaistua. Hän haluaa vain nauttia elämästä hidastelematta toisin kuin Vivi, joka on hyvin suorituskeskeinen. Timo on hyvin epämiellyttävä henkilö, koska hänen asenteensa on hyvin negatiivinen elämäntyyliä kohtaan. Harry on hyvä kuvaus ambient-ihmisestä. Ambient-elämäntyyli onkin tämän kirjan keskeisiä asioita, kuten kannessakin lukee.

Romaani arkea halveksivista ambient-ihmisistä, joiden on uhmattava kuolemaa tunteakseen elävänsä.

Harry keskittyy elämässään nykyhetkeen, ja nauttii hetkistä siinä hetkessä. Elämässä tärkeintä ei ole suorittaminen, vaan yksittäiset elämykset ja tunnelmalliset hetket. Koen itse samalla tavalla Harryn kanssa, ja uskon että Etelälahdellakin on oltava samanlainen elämänkatsomus, jotta hän voi kirjoittaa näin osuvasti. Harrysta ilmenee jollakin minulle tietämättömällä tavalla viha. Ehkä hän kokee turhautumista siitä, ettei hänen terveytensä eivätkä ympäröivät ihmiset tee hänelle helppoa pitää yllä rakastamaansa ja tarvitsemaansa elämäntapaa. Timo on asettunut tavalliseen elämään, eikä heidän kolmen murtamatonta piiriä ole enää. Harryn terveys alkaa heitellä ja hän kärsii satunnaisista tajunnanmenetyksistä johtuen luultavasti hänen huumeiden käytöstään. Tämä voi olla myös kirjailijan tapaa purkaa itsessään ilmeneviä samoja tunteita. Hänkin on kiipeilijä, ja kirjoitustyylistä on selvää, että hän kuvaa henkilöihin hänen omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Ehkä hänkin kokee turhautumista siitä, ettei pysty palaamaan entisiin aikoihinsa.

Näin Timon ja Vivin seisomassa kadulla peloissaan, varmoina siitä että putoaisin ja kuolisin. Minäkö? Minähän olen enemmän elossa kuin he.

Uskon siis, että tämä kirja on enemmän Etelälahden tapa ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan, ja samalla jakaa ne muille, kuin osoittaa jokin aate tai teema ihmisille. Kirja kertoo kuitenkin ihmisen yrityksestä pitää elämäntapansa. Kirja on jaettu nykyhetkisen juonen sekä tunnelmoivien muistojen välille. Ajattelen, että varsinainen juoni on vain tapa sisällyttää kirjailijan ajatukset romaaniin, eikä juoni itsessään ole kovin tärkeä. Tämä ilmeneekin tavallaan siitä, miten tarinan nykyhetki on kirjoitettu hänkertojana ja muistot minäkertojana. Se ei kuitenkaan tee kirjasta huonoa, että juoni on mukana vain rakenteen vuoksi. Päinvastoin. Tämä kirja ei tähtääkään monipuoliseen juoneen, vaan pääasia ja syy lukemiselle on näihin tunnelmiin eläytyminen ja ajatusten pohtiminen.

Päättötyössäni haluan tuoda esille, kuinka kiipeily on enemmän kuin vain fyysinen harrastus, ja joissain tapauksissa jopa elämäntapa. Kiipeilystä voi fyysisen aktiviteetin lisäksi löytää mielenrauhan. Kiipeily tarjoaa mahdollisuuden tyhjentää mielensä ja erottautua maailmasta ainutlaatuisella tavalla.

Tiesin että ylhäällä olisi kirkasta, korkeapaineista. Ja niin se on elämässäkin, alhaalla laaksoissa en pärjää, en ihmisten kanssa, en osaa heidän ihmissuhdepeliään, jossa taivutaan ja kieputaan, tanssitaan lähellä toista, kuin pienelle tanssilattialle tungettaisiin liian paljon pareja jotka tönivät toisiaan, katsovat olkansa yli toisiaan, pitävät peliä jolle ei ole loppua. Ihmissuhdetanssia. Se on susien maailma, enkä minä osaa ulvoa kuin yksin, mutta kun kabiini puhkaisee pilvimaton ja nousee sen yläpuolelle, minä tiedän olevani turvassa.

Kiipeilyä on monenlaista, ja sitä voi harrastaa monessa erilaisessa paikassa. Kuitenkin kiipeilyä yhdistää aina se, että määränpää on ylhäällä ja huolet sekä arkiset asiat jäävät alle. Kiipeilyssä voi olla voimiensa äärirajoilla, mutta silti olla henkisesti rauhassa, mitä ei muuten voi saavuttaa. Tämä kirja on täydellinen esimerkki tästä, sillä se kuvaa kiipeilijän luonnetta ja korkeuksista löytyvää rauhaa loistavasti.

Tämä kirja on täydellistä luettavaa, jos koet samaistuvasi ambient-elämänkatsomukseen, ja kiipeily on lähellä sydäntäsi. Kirjan harvoista löytämistäni arvosteluista näkyikin se, kuinka monet ihmiset eivät ole samaistuneet kirjan elämäntapoihin, eivätkä siitä syystä ole saaneet täysin samaa kokemusta. Arvostelut ovat kuitenkin positiivisia siitä huolimatta, mihin voi vaikuttaa kotimaisten kiipeilykirjojen vähyys. Juoni kirjassa ei ole kovin kiinnostava, joten monelle tämä kirja ei välttämättä tuo iloa. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan kirjaa, jos koet samaistuvasi elämäntapaan.

"Minä en ikinä laskeudu täältä alas!"
"Siellä sinä olet", isä sanoi silmät kosteina, kimaltelevina.
"Isä, ethän sinä koskaan laske minua alas täältä?"
"En laske, Vivica. Ole siellä vaan ihan rauhassa ja lennä."

— Marlo Kuisma, 9luma2


Lainaukset kirjasta

Seuraavaksi:

Pudotus vapauteen

www.000webhost.com